Leiri, arvioita
Aamu-tv:ssä kertomassa leiristä ja Leiri-kirjasta:
Ylen Aamu-tv
Nollapäivät, arvioita
Valkoista mustalla, arvioita
Valitut, arvioita
Leiri, arvioita
Annu Kekäläinen on taitava mutta taivastelematon pakolaisaseman ja vankilamaisten leiriolojen tulkki, rehellinen ja jopa runollinen kertoja. Teos tuo toiseuden kokemuksen niin lähelle, että kuva kääntyy: tämä peili heijastaa länsimaista kollektiivista häpeää… Leiri veti sanattomaksi. Pitkään aikaan kirjan jo luettuani en osannut siihen sanoin tarttua, se vaan velloi epämääräisenä kokemuksena sisuksissa. Hapuilua tämä on nytkin. Eikä vähiten siksi, että kirja on niin runsas ja tiukka tietopakkaus, että on vaikea valita mistä purkamiseen ryhtyisi.
Kirja kirjalta.blogspot.com
Kekäläisen kirjaa lukiessa leirin kaoottinen todellisuus tulee iholle ja sen allekin. Sijaistraumatisoitumisen ja post traumaattisen stressin kipeät kokemukset tulevat käsin kosketeltaviksi. Suosittelen tätä kirjaa kaikille ihmisille.
Mirjam Silvén, Pohjalainen 12.01.2011
Annu Kekäläinen punoo sekä omista kokemuksistaan, tapaamistensa ihmisten kertomuksista että runsaasta faktasta hypnoottisen kirjan pakolaiselämän todellisuudesta.
Frank Johansson, Iltalehden blogissaan 6.6.2011
Leiri on erinomaisesti kirjoitettu, paikoin hätkähdyttäväkin teos, joka avaa yksittäisten ihmiskohtaloiden kautta sitä maailmaa ja todellisuutta, jota pakolaisleireillä kaikkialla maailmassa eletään… Teos lähenee kerronnaltaan jopa kaunokirjallisuuden tyyliä ja on ilmaisultaan taitavan täsmällistä. Koska leirin todellisuus on karua luettavaa, saattaa lukijassa ilmetä samankaltaisia sijaistraumatisoitumisen tunteita kun kirjoittajassakin Kakumassa oleskellessaan… Erinomaisesti kirjoitettua, poliittisesti puhuttelevaa ja ajatuksia herättävää teosta voi suositella kaikille pakolaiskysymyksistä kiinnostuneille, mutta myös heille, jotka eivät kenttää yksityiskohtaisemmin vielä tunne.
Minna Mayer, Afrikan Sarvi 1/2012
Leiri kertoo ennen kaikkea pakolaisten kokemasta suojelun puutteesta sekä leirin toisinaan mielivaltaisesta luonteesta. Oikeudenkäytön ja hallinnon puuttuminen jättää tilaa kirjoittamattomille säännöille, epäluottamukselle ja valheille. Kekäläisen tarinat osoittavat, miten monenlaisen mieli- ja väkivallan alla pakolaiset pahimmillaan elävät.
Satu Nieminen, Ulkopolitiikka 3/2010
Aloitettuani kirjan lukemisen en malttanut laskea sitä käsistäni. Se on mukaansa vetävä – ja välttämätöntä luettavaa… Toimittaja, kulttuurin tutkimuksen maisteri Annu Kekäläinen on Leirissä uskaliaasti läsnä ihmisenä… Aineksista syntyy rosoinen dokumentti, joka koskettaa kuin romaani… Leiristä jää pitkä jälkimaku. Karvas, kyllä, mutta sittenkin siinä on hyppysellinen toivoa.
Anna-Maija Järvi-Herlevi, Sydän-lehti 23.7.2012
Kun pakolaisleirillä on monta versiota totuudesta, parempi kirjoittaa tarinoita… Hyvin kirjoitettu ja empaattinen, mutta romantisoinnin vaarat tunnistava kirja on ikävällä tavalla ajankohtainen… Loppujen lopuksi joukkomurhia, raiskauksia ja käsittämätöntä raakuutta kokeneista ihmisistä kertova kirja tasapainoittelee kuitenkin hienosti etuoikeutetun, mutta avuttomaksi itsensä tuntevan kirjoittajan (“istun muovituolilla ypöyksin edustamassa länsimaita”) ja kymmenien tuhansien yksittäisten tragedioiden välillä…. Pelkästään sen moniulotteinen kuvaus tekee tästä hyvin tärkeän kirjan.
Eeva Berglund, Ydin-lehti 3/11
Lukukokemus on elävä ja haasteellinen ja valottaa paljon sellaisia asioita, joista ei yleensä virallisissa yhteyksissä puhuta. Vapaa kirjailija on voinut pohtia asioita ilman rajoittavia sitoumuksia.
Eeva Suhonen, Globalfinland.fi 14.10.2010
Leiri on vanhaa kunnon reportaasikirjallisuutta eli toimittaja kertoo elävästi, mitä näkee ja kuulee. Esimerkiksi lapsisotilaan, 16-vuotiaan prostituoidun ja Ruandan kansanmurhassa lapsensa menettäneen naisen synkeät tarinat aukeavat lukijan eteen kauhistelematta.
Päivi Brink, Monitori 10.11.2010
“Kakuma on epäpaikka, joka noudattaa omia sääntöjään ja säännöttömyyksiään, eivätkä pakolaisten ihmisoikeudet siellä monesti toteudu”, Annu Kekäläinen sanoo.
Anni-Helena Leppälä, Viikkolehti 8.10.2010