”Olemme harvaan asuttu luonnonkaunis maa ja meillä on paljon villieläimiä”, Namibian matkailutoimiston (NTB) strateginen johtaja Shareen Thude kiteyttää tuotteensa vahvuudet.

Keskituloisten maiden joukkoon lähinnä mineraalivarallisuutensa ja epätasaisen tulonjakonsa ansiosta ponnistanut Namibia ei enää saa kahdenvälistä kehitysapua Suomelta tai muista maista. Turismi on Namibiassa, kuten monessa muussa kehittyvässä maassa, nopeimmin laajeneva teollisuudenala. Kasvuvauhti on kymmenisen prosenttia vuodessa.

Viime vuonna jo kuusitoista prosenttia Namibian kansantuotteesta tuli matkailusta oheiselinkeinoineen. Turismi on maan neljänneksi tuottoisin elinkeino. Ennusteiden mukaan kymmenen vuoden kuluttua yli viidennes namibialaisista saa elantonsa siitä.

– Turisteja käy noin miljoona vuodessa. Voisimme vastaanottaa kaksi miljoonaa ongelmitta, Thude laskee.

Se on yhtä paljon kuin maan asukasluku.

Afrikka-brändi ei myy

Namibian brändinikkareiden on alkajaiseksi pyristeltävä eroon mantereen yleisbrändistä ja löydettävä maansa vahvuudet.

– Windhoekin kaupungin matkailuväki ehdotti vastikään pääkaupunkimme markkinoimista maailmankaupunkina, mutta tuotemerkin rakentamisessa täytyy olla realisti. Windhoek ei ole Pariisi tai New York, Thude pohjustaa.

– Namibian tuotemerkkiin kuuluvat laajat asumattomat maisemat. Myymme kokemusta, emme paikkaa.

Brändäämistä opettavan vihkosen valokuvissa Sossusvlein hiekkadyynit kylpevät auringonlaskussa, Fish River -kanjonin jylhät kivimuodostelmat kurottavat kohti taivasta ja keltaisella savannilla vaeltavat leijonat ja norsut. Teksti maalaa harvaanasutun maan tarjontaa adjektiivein rosoinen, sielukas, luonnollinen ja vapauttava.

– Tänne tullaan Etoshan luonnonpuiston ja Sossusvlein hiekkadyynien takia. Tarjoamme erityisen kokemuksen. Haluamme olla putiikki kuten Scheychellit, emme mikään Thaimaan kaltainen tavaratalo. Emmekä promovoi seksiturismia, kuten Vietnam, Filippiinit ja Thaimaa tekevät.

Kilpailijat kaukana

Namibian matkailutoimisto keskittyy entisen siirtomaaisännän Saksan ja Britannian suuriin markkinoihin, mutta markkinoi tuotettaan Suomessakin.

– Luontoturismissa meillä ei ole kilpailijoita eteläisessä Afrikassa vaan kilpailemme Perun, Costa Rican, Nepalin ja Bhutanin kanssa.

Afrikkalaisia turisteja houkutellaan etenkin Etelä-Afrikasta ja Angolasta. Ja Etelä-Afrikassa käyvistä runsaista eurooppalaisturistien virroista Namibia haluaa osansa.

– Monet menevät viikoksi Kapkaupunkiin ja tulevat sitten kolmeksi päiväksi Namibiaan. Yritämme kääntää suhteen toisin päin.

NTB käyttää yhtenä markkinointiviestinä turvallisuutta ja yrittää kääntää näin voitokseen Etelä-Afrikan muutoin menestyvää brändiä kalvavan rikollisuuden.

Luonnon ehdoilla

Namibia tahtoo kasvattaa turismin tuotot moninkertaisiksi, mutta rosoisen sielukas luontobrändi ei ole ristiriidaton tuotemerkki. Nelisentoista prosenttia Namibian pinta-alasta on luonnonpuistoja ja maa on maailman ensimmäinen luonnonsuojelun perustuslakiinsa kirjannut valtio.

– Turismi aiheuttaa ympäristöongelmia, mutta Namibiassa on hyvä villieläimiä suojeleva laki, kuten myös laki yhteisöpohjaisesta luonnonvarojen hallinnoinnista, Thude kertoo.

Yhteisöt saavat harjoittaa villieläinten metsästystä yhteisömailla ja myydä metsästyslupia turisteille. Tämän vastapainoksi laki vaatii yhteisöjä pitämään huolta alueistaan ja käyttämään turismin tuoton kaikkien jäsentensä hyväksi.

Thude huomauttaa myös Namibian vähäisten vesivarojen ja sähköpulan palvelevan luonnon asiaa: Etoshaan tai Kapriville ei kerta kaikkiaan voi rakentaa viidensadan huoneen hotellia.

– Pahimmillaan turismi tuottaa sosiaalista rappiota ja tuhoaa ympäristöä. Namibialaisilla on kuitenkin vahva suhde luontoon ja he ovat vastuuntuntoisia. Meille raportoidaan, jos joku matkanjärjestäjä lentää liian matalalla tai muuta häiriötä tapahtuu. Viime viikollakin palautimme erään elokuvantekijän himba-alueelta Britanniaan, kun hän jakeli ihmisille karamelleja ja kuvasi heitä ilman lupaa.

Palvelu tökkii

– Koulutetun työvoiman puute on matkailun suurin haaste. Brändi ei voi kehittyä ilman osaavaa henkilökuntaa, Thude analysoi.

Samaa mieltä on satunnainen turisti. Palvelu on monesti töksähtelevää ja tietämätöntä, toisinaan jopa epäystävällistä ja tylyä. Ero jo pitkään matkailuun panostaneeseen Etelä-Afrikkaan on huima. Mutta Namibiassa on entisen isäntämaan tavoin hyvä tieverkosto ja muu infrastruktuuri, mikä helpottaa matkailutuotteiden rakentamista.

Onnistuneen maabrändin rakentamiseen menee helposti yli kymmenen vuotta. Thude toivoisi maan hallituksenkin heräävän.

– Namibian johto ei ymmärrä turismin kansantaloudellisia mahdollisuuksia, vaan ajattelee, että matkailusta hyötyvät tulevaisuudessakin vain valkoiset. Meidän kaikkien on tehtävä todella paljon, että aikaisemmin alistetut ryhmät, mustat ja värilliset, pääsisivät mukaan bisnekseen.

Lihavat metsästysmaat

Suurin osa turismin tuloista päätyy nykyisellään valkoisiin taskuihin. Peräti yhdeksänkymmentäviisi prosenttia alan yrityksistä on valkoisten omistamia, ja turismin lajeista tuottoisin, metsästysturismi, on kauttaaltaan valkoisten käsissä.

Esimerkiksi sarvikuonon kaatamisesta joutuu pulittamaan vähintään 25 000 euroa.

– On epätodennäköistä, että mustista koskaan tulee metsästysyrittäjiä, mutta metsästys työllistää paljon oppaita ja jäljittäjiä. Ja yhteisöt saavat osansa yhteismaille perustettujen luonnonpuistojen metsästyksen tuotosta, Thude sanoo.