Thulani Mgnigwi täyttää kolmilitraisen astian hiekalla ja kaataa hiekan polypropeenipussiin. Hän asettaa näin syntyneen tiilen aaltopeltiseinän viereen nousevalle hiekkatiiliseinälle.

”Lämmin talvella, viileä kesällä, luodin ja tulen kestävä”, 22-vuotias Thulani kuvailee hiekkataloa.

Ollaan Kapkaupungin Philippin townshipin Sweet Homes Farm -hökkelialueella. Se on yksi Kapkaupungin yli 400 hökkelialueesta.

Arviolta 20 prosenttia yli neljästä miljoonasta kapkaupunkilaisesta asuu hökkelialalueilla ja townshipien takataloissa. Asumuksista puuttuu vessa, vesi ja usein myös sähkö.

Vaihtoehto epämukavalle aaltopellille

Hökkelit rakennetaan tavallisesti aaltopellistä. Peltitalo on hyytävän kylmä talvella ja polttavan kuuma kesällä. Se ei eristä ääniä. Luodit lävistävät sen helposti. Eikä pelti suojaa edes hökkelialueilla tavallisissa tulipaloissa vaan kipunat sinkoavat pellistä ympäriinsä.

Arkkitehti Barry Whitella on vaihtoehto. Hän on yhdessä Thulanin ja muiden philippiläisten nuorukaisten kanssa rakentanut hiekasta niin sanotun prosessitalon.

Ajatus on, että asukkaat rakentavat talonsa pala palalta itse. Ensin pystytetään aaltopeltitalo, jonka sisään aletaan tehdä hiekkaseiniä. Kun hiekkaseinät ovat valmiit, ne rapataan sisältä. Lopuksi poistetaan aaltopelti ja seinät rapataan myös ulkopuolelta.

Slummipolitiikka muuttui jo v. 2004

Spontaanisti syntyneistä hökkelialueista haluttiin eroon Etelä-Afrikan demokratian alkuaikoina. Valtion tavoite oli rakentaa jokaiselle köyhälle ruokakunnalle oma pikkutalo vessoineen, vesihanoineen ja keittiöineen.

Tällaisia RDP-taloja on noussut arviolta kolme miljoonaa vuoden 1994 jälkeen, mutta rakennusvauhti on hidas suhteesta nopeaan kaupungistumiseen ja siitä seuraavaan hökkelialueiden kasvuun. Jo yksitoista vuotta sitten hahmoteltiinkin uusi politiikka, joka lupaa, että hökkelialueita aletaan purkamisen sijaan kohentaa.

Valtion UISP-ohjelmasta rahoitetaan alueiden kaavoittamista, vessojen ja vesipostien rakentamista sekä hökkeleiden kohentamista. Kapkaupunki budjetoi lisää kunnallisveroistaan.

Yhteisvessat ja vesihanat

”Kapkaupungin standardit ovat paremmat kuin muualla maassa”, hökkelialueista vastaava kaupunginvaltuutettu Xanthea Limberg kehaisee väljässä toimistossaan Kapkaupungin ydinkeskustassa.

Limberg kertoo, että Kapkaupunki pyrkii tarjoamaan vesivessan jokaista viittä hökkelialueella asuvaa perhettä kohtaan. Muualla maassa luvataan sama vessatiheys, mutta vesivessan sijaan saatetaan rakentaa esimerkiksi puucee.

Yhteisen vesipisteen Kapkaupunki lupaa aina 25 ruokakunnalle 100 metrin säteellä kustakin hökkelistä. Valtiollinen välimatka on 200 metriä.

”Me myös sähköistämme missä vaan mahdollista, mutta emme voi rakentaa sähköjä silloin kun ihmiset asettuvat suolle tai yksityismaalle”, Limberg sanoo.

Epäinhimilliset aikataulut

Kriitikoiden mielestä hökkelialueiden kohentaminen ei ole edennyt poliittisia korulauseita pidemmälle Kapkaupungissakaan.

Vaikutusvaltaista Social Justice Coalition –kansalaisjärjestöä (SJC) johtava Axolile Notywala esittelee kolmea työhuoneensa seinällä olevaa listaa. Kaikkein pisimpään listaan on kirjattu ne hökkelialueet, joilta puuttuu parannussuunnitelma. Keskimmäisellä listalla ovat alueet, joille kaupunki on laatinut suunnitelman vaan ei aikataulua. Viimeinen lista muodostuu niistä harvoista alueista, joilla on sekä kohennusaikataulu että -suunnitelma.

”Suunnitelman laatimisesta sen toteuttamiseen kestää helposti kymmeniä vuosia silloinkin kun aikataulu on olemassa”, Notywala huomauttaa. ”Jos aikataulukin puuttuu, puhutaan jopa sadoista vuosista. Hökkelialueiden asukkaat elävät ja kuolevat odotuksen tilassa.”

SJC toimii Khayelitshan köyhälistöalueelta käsin. Se kampanjoi parhaillaan, jotta kaupunki laatisi kehittämisaikataulut kaikille hökkelialueille. Järjestö myös aloittelee ulkovalokampanjaa testaamalla kevyitä, helposti asennettavia aurinkolamppuja.

Valaistuksen puuttuminen tekee hökkelialueista entistä turvattomampia, eivätkä naiset uskaltaudu vessaan pimeän tultua raiskausten pelossa.

Kaksikerroksisia hiekkataloja tulossa

Philippin Sweet Homes Farmilla Thulani avaa vanerista rakentamansa pöydän kannen. Sinisen pöydän sisällä on säilytystilaa. Thulanilla olisi muitakin ideoita huonekaluja varten vaan ei yhtään rahaa. Hän ryhtyy nikkaroimaan, jos pääsee joskus muuttamaan omaan hiekkataloon. Nyt hän maksaa muutaman neliön peltihökkelistä 500 randia eli vähän yli 30 euroa kuukausivuokraa.

”Saimme kaupungilta rahoituksen vain kahden mallitalon rakentamiseen Sweet Homes Farmille. Toivottavasti voimme joskus rakentaa myös varsinaiset talot”, arkkitehti Barry White sanoo.

Hän tuli aluellee enimmäisen kerran kolme vuotta sitten ja on oppinut kärsivälliseksi.

Parhaillaan White aloittelee hiekkataloprojektia Joe Slovon townshipin Mshini Wam -hökkelialueella toisella puolen kaupunkia.

Alueen kohentaminen aloitettiin 2,5 vuotta sitten kaavoittamalla tiheään rakennettu pläntti uudelleen. Seuraavaksi sen 245 yksikerroksista puuhökkeliä purettiin ja tilalle rakennettiin kaksikerroksiset aaltopeltihökkelit. Purettujen hökkeleiden asukkaat ja ammattilaiset tekivät rakennustyön yhteisvoimin. Kussakin hökkelissä on vessa ja vesipiste.

Lähikuukausina parannustoimissa alkaa uusi vaihe, kun Barry White ryhtyy valmistamaan hiekkatiiliä yhdessä asukkaiden kanssa. Vielä tänä keväänä asukkaiden on määrä käydä pystyttämään aaltopeltitaloihinsa hiekkatiiliseiniä. Niiden valmistuttua hankkiudutaan eroon pellistä ja rapataan seinät.

Prosessitalo on valmis, kun aaltopellin tilalle on noussut säällä kuin säällä mukava hiekkatalo.

”Isoimmat hökkelit ovat jopa 20 neliön kokoisia”, alueen johtaja Mzi sanoo, kun kuljemme pitkin leveitä väyliä, joiden varsilla uudet kaksikerroshökkelit kiiltelevät.

Kehitys–Utveckling 2.5. 2019